Retki Martimoaavan soidensuojelualueelle on upea kokemus


Martimoaavalta löytyy noin kilometrin mittainen esteetön reitti, jossa kuljetaan sekä sorastetulla polulla että poikkipitkospuilla.
Kuva: Auni Vääräniemi

Teksti, Auni Vääräniemi.

Pelkästään luontopolun kiertämällä saa kipinän sille, että Martimoaavalle on lähdettävä uudestaan pitemmälle reitille kävelemään.

Meri-Lapissa lähes piilossa on retkeilypaikka, johon kaikki paikallisetkaan eivät ole tutustuneet. Kyse on tietenkin Martimonaavan soidensuojelualueesta. Se sijaitsee Simon ja Keminmaan alueilla, noin 20 kilometriä Kemistä koilliseen ja on pinta-alaltaan 134 neliökilometrin kokoinen.

Kokonaisuutena Martimoaavan, Lumiaavan ja Penikoiden soidensuojelualue on yksi Pohjois-Suomen tärkeimpiä suoluonnon suojelukohteita. Suuren yleisön silmissä heikon tunnettavuuden syynä voi olla se, että Martimoaavalta puuttuu kansallispuiston status, eikä soidensuojelualue retkeilyä aloittavalle välttämättä kerro paljoakaan.

Martimoaapa on kuitenkin suhteellisen hyvin saavutettavissa kahdelta eri suunnalta. Tervolasta käsin Hangassalmenahon lähtöpaikan löytää ajamalla Sompujärven suuntaan, jossa kyltit ohjaavat parkkipaikalle. Kivalojen lähtöpaikka on Keminmaan puolella, kun ajetaan Lautiosaaresta lähtien Keminmaa – Sompujärvi -tietä noin 26 kilometriä ja käännytään Martimoaavan opasteen mukaan oikealle soratielle.


Luontopolun varrella olevasta lintutornista näkee laajaa Järviaapaa. Kuva: Auni Vääräniemi

Erityisryhmät on huomioitu hyvin

Martimoaavan soidensuojelualueeseen on mahdollista tutustua monipuolisesti, sillä merkittyjä reittejä oli erimittaisia ja erityylisiä. Myös esteetön kulkeminen on mahdollistettu erityisellä kilometrin mittaisella sorastetulla ja poikkipitkostetulla matkalla.

Esteetön reitti sopii erinomaisesti niin sanotusti vauvasta vaariin ja kulkeminen reitillä on tehty helpoksi. Reitti lähtee Hangassalmenahon lähtöpaikalta, kulkee osan matkasta kauniissa metsikössä ja tulee Järviaavan laitaan taukopaikalle.

Taukopaikalla on esteetön laavu sekä esteetön käymälä ja polttopuuvarasto. Järviaavan laidalta esteetön reitti kulkee vielä suolla, jossa on katselulava matkan päätepisteessä. Takaisin kuljetaan samaa reittiä pitkin. 


Järviaavan reunassa kota ja esteetön käymälä mahdollistavat syysretkeilyn kaikille kulkijoille. Kuva: Auni Vääräniemi

Valinnan vaikeutta reittien kanssa

Aloittelevalle perusulkoilijalle retkireitin valitseminen aiheuttaa pohdintaa, sillä vaihtoehtoja on monia. Valinta on tehtävä sen mukaan, kuinka kauan ja kauas on valmis ensimmäisellä kerralla kulkemaan. 

Järviaavan 9 kilometrin reitti vaikuttaa tutustumisen arvoiselta ja kiehtovalta reitiltä. Se kulkee ympyräreittinä Järviaavan ympäri ja sille lähdetään esteettömän reitin tavoin Hangassalmenahon lähtöpisteeltä, josta se kulkee ensimmäiset kilometrit samaa reittiä Martimoaavan vaelluspolkua pitkin.

Toinen harkittava vaihtoehto myös mainittu Martimoaavan lähes 13 kilometrin mittainen vaelluspolku, joka kulkee soidensuojelualueen läpi Hangassalmenahosta Kivalolle, tai toisinpäin. Tämä reitti tarjoaisi kunnon päiväretken monipuolisine luontokohteineen.

Lisäksi vaihtoehtona olisi lyhyt, mutta vaativa kahden kilometrin retki Keski-Penikan näkötornille, joka sijaitsee Kivalojen puolella.

Vaakakuppi painuu kaikista reiteistä kuitenkin kolmen kilometrin mittaiselle Luontopolulle, sillä tällä kertaa aikaa ei ole tuntikaupalla kävelyyn. Luontopolun luvataan olevan myös satuaiheinen. Sitten ei muuta kuin reppu selkään, ja matkaan!


Helppo luontopolku on vain kolmen kilometrin mittainen. Reitillä on myös lintutorni. Kuva: Auni Vääräniemi

Pitkospuut suon halki vievät

Luontopolun reitillä hämmästyttävää on sen alun helppous ja selkeys, kiitos esteettömän reitin, jota on lähes kilometri koko luontopolun matkasta. Järviaavan laitaan päästyä ihmetyttää suon kauneus ja hiljaisuus. On elokuun loppua, eikä ilta-aikaan muita kulkijoita juuri näy.

Esteettömän katselulavan jälkeen reitti kaartaa jyrkästi oikealle kapeille, mutta hyväkuntoisille pitkospuille. Suo on ihastuttava, ilma on hieno, eikä hyönteisiä ole haitolla. Välillä eteen tulee vanhoja tauluja, joissa lapsille (ja lapsenmielisille) on satuja ja arvoituksia pohdittaviksi. Levähdyspaikkakin väliltä löytyy.

Kiehtova on myös reitin loppupäässä oleva lintutorni. Sen juurella on taulussa kuvattuna suolla elävät linnut, joita näillä seuduilla saattaa tavata. Tornista näkee pitkälle Järviaavalle ja onpa torni oivallinen eväiden nauttimispaikkakin. Luontopolku palaa sinne mistä lähteekin, eli Hangassalmenahon parkkialueelle. Parkkialueen läheisyydessä on valtava laavu sekä kuivakäymälä. 

Luontopolun rauhassa kiertämiseen evästauon kanssa kului aikaa noin puolitoista tuntia. Se on sopiva alkumatka, mutta varsinkin kanssaretkeilijälle tarttui Martimoaavalta kipinä käydä kiertämässä vielä joskus muutkin reitit läpi.


Syksyllä retkeily Martimoaavan soidensuojelualueella on mukavaa, sillä ötököitä ei ole haitaksi asti. Kuva: Auni Vääräniemi